Huh, ollaan jo heinäkuulla. Kesäkuu oli hienoin koko yrityksen olemassaolon aikana, toki ”toimistokin” on muuttanut ehkä Nykälänniemen herkullisimpaan paikkaan.

Onnentupa, on entinen Onnintupa. Nykäsen Onni on oli tämän hirsituvan viimeinen asukas, vuoteen 1986 asti. Tämä Lappajärven vanhin talo on nykyisin Lappajärven Kunnan omistuksessa ja oli kahden upean käsityömyymälän kotitalona lähes 20vuotta, kunnes yrittäjät päättivät lopettaa syksyllä 2015 ja talo jäi tyhjäksi.

Samaan aikaan Nykälännoidan toimisto Kivitipun aulassa tyhjennettiin Hotellin muuttuessa vastaanottokeskukseksi, piti pohtia, vieläkö jatketaan vai onko aika haudata koko Kipinäkota. Oli selvää että yritysasiakkaat katosivat majoituskapasiteetin hävitessä. Päätös muuttaa liiketoimia oli osaksi raskas, ja osaksi innostava. Rekikoirista päätettiin sydän verellä luopua koska talvet Etelä-Pohjanmaalla olivat muuttuneet lähes olemattomiksi, ja Onnintupa muuttui Kahvila-Kirpputori Onnentuvaksi. Kyllä tämä tästä – toistelin itselleni.

Oli aika alkaa totuttelemaan työhön joka ei ollut riippuvainen säästä, lumista, tuulista, sateista.. oli aika opetella pitämään päällään muutakin kun toppahousuja ja villapaitaa.
Lapsi kysyi; Äiti mitkä nuo on, noin pitkät sukat..
Voi lapseni, nämä on sukkahousut, ja minulla on päälläni mekko. Ymmärrän ettet ole näitä nähnyt ennen..

Näin minä siirtyin kahvila-kirpputoriyrittäjäksi hyvin lyhyellä aikataululla, Onnentupa avattiin 8.1.2016. Kirpputori vastaanottokeskuksen kupeessa oli hyvä päätös, naapuriin muutti yli 200 potentiaalista asiakasta. Moni moni Lappajärven ja lähikuntien asukas sai varastoja tyhjemmäksi ja hyvät rahat, vastaanottokeskusen asukkaat saivat ostettua tarvitsemiaan tuotteita edullisemmin.  Win-win.

Vastaanottokeskus päätettiin kuitenkin sulkea elokuussa 2016, kahvila-kirpputori oli toiminut 8kk. Sanomattakin selvää että taas piti miettiä, mitäs nyt tehtäisiin. Lomayhtymän omistama Kivitippu oli konkurssikypsä. Koko syksyn kuului huhuja että myyty on, eipä sittenkään, ja taas oli myyty ja NYT oli varmat ostajat.. totesin joskus lokakuun paikkeilla että uskon ku maaliskuu tulee. Usko siihen että Kivitippu aukeaa vielä hotellina eli, mutta edessä oli rankat kuukaudet ennenkuin se tapahtuu. Nykälänniemi hiljeni, ei ollut kirpputoriasiakkaita, eikä kahvilassa käynyt räntäsateessa ketään. Kassaa ei jokapäivä viitsinyt edes avata, turhaa tuhlaa kassanauhaa. Vaikka asiakkaat katosi (taas) juoksi yrityksen laskut normaalisti. Vuokra – 250v vanhan talon suorasähkölämmitteisen sähköt, vakuutukset, puhelin jne jne.

Marras-joulukuu oli mukavaa juhlan aikaa pikkujoulukaudella. Kokkituvan Tiina taikoi taivaalliset menut, ja tunnelmallinen Onnentupa takkatulineen loi täydelliset puitteet yksityisille ja privaateille pikkujouluille. Olipa monelaista väkeä, yhteisenä piirteenä; Väki halusi viettää pikkujoulut, kokoukset, tilaisuudet poissa yleisistä tiloista. Nauru raikui ja ilo oli ylimmillään. Todella hauskoja iltoja nähtiin monenlaisine ohjelmineen!
Kyllä tämä tästä – alkoi jo huokailuttaa helpotuksesta.

Syksyllä vielä yrityksen onneksi tuli puhelu pohjoisesta; ”Tuletko koirasafarioppaaksi, ny tarvittais ammattilaista”. Tätä pohdittiin tovi jos toisenki perheen kanssa; 2kk pois kotoa. Koska tili oli punasella, oli päätös tehtävä, täältä tullaan Kuusamo! Joulukuun 12pvä oli aamulla vielä Onnentuvalla asiakkaalle järjestettävät eläkkeellesiirtymisjuhlat, kävin kotona halimassa ja pussailemassa kotijoukot ja auton nokka kohti Kuusamoa. Pohjosessa oliki melkonen toimivan matkailun teholeiri. Aikaa siellä viimein meni loppujen lopuksi lähes 3kk, välissä kävin kerran kotona, ja kotiväki kävi kerran siellä. Olipahan reissu, mutta englannin taito hioutui hyväksi, ja opin sanoja hollanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja venäjäksi. Kun sama ajo-opetus koiravaljakoille annettiin monella kielellä, ja oli kerta toisensa jälkeen sitä kuuntelemassa, oppi meni kyllä perille. Tuon 3kk aikana valjakoilla kävi ajamassa 4000 asiakasta joista n.1% oli suomalaisia. Olihan siinä.. kädet täynnä ja vapaat vähissä, mutta päivääkään en vaihtaisi pois (muutaman kylmän illan voisin, mutta en kokonaisia päiviä). Pääsin näkemään kuinka matkailua oikeasti tehdään. Kuinka se pyörii ku lento tulee lentokentälle, bussi hakee, vie asiakkaat paikasta toiseen. Ymmärsin miten tämä yhteistön paletti oli ainoa mahdollisuus yrityksille menestyä. Yritys sai kaipaamaansa ”vihreää virtaa” tilille. No nyt, kyllä tämä tästä.

Kuusamoon kuului jo fatkaa, miten Kivitippu oli ostettu, ja vielä paikallisten voimin. Toivo töistä kotona heräsi. Oli aika palata kotiin, ja Onnentuvan avasin talvitauon jälkeen 8.3. ja siitä alkoi taas kevätkausi. Nykälässä hyrisi kyllä autoja, mutta eipä niitä kahvilalla pysähtynyt. Olin onnellinen jokaisesta kohtaamisesta niiden harvojen asiakkaiden kanssa. Vaikka kahvilalla oli hiljaista, oli minua jo valmennusasiakkaat kaivanneet ja lähti hyvinvointivalmennukset pyörimään. Aarrekartta-lupa loistaa™-valmennukset vetivät asiakkaita. Voi mikä olo, kun näin ihmisestä miten sain hänen korvienvälissä raksuttamaan, ja autettua asioissa eteenpäin. Rentoutuksia, hoitavaa hypnoosia, kehonkoostumusmittauksia ja tavotteiden herättelyä. Sain olla mukana henkisen- ja fyysisen hyvinvoinnin polulla ihanille asiakkailleni! Kiitos teille jokaiselle, ja tervetuloa juuri Sinä.

Kävelipä eräänä päivänä Tuvalle kahville tuttu nainen. Tämän toisen yksinyrittäjänaisen kanssa rupateltiin tovi jos toinenkin, ja viimein heräsi ajatus josko yhdistetään voimat. Molemmat tiesivät miten on tuskasta yrittää päästä käymään postissa kesken päivän, saatikka jos pitää piipahtaa labrassa tai pankissa. Koska Hotelli oli aukeamassa, oli minulla paine laittaa myyntiin matkamuistoja, mutta miksipä laittaisin kun toisella yrittäjällä oli jo varastot ja kontaktit valmiina. Kirpputori ei enää tuottanut, oli ollut hiljaistakin hiljaisempaa. Yhteydenotto Kuntaan ja kas, näin oli vuokrasopparit jo pian uudet ja Onnentuvalle muutti Kultainen Kilukka, se suloinen käsityöpuoti jossa on tarjolla n.40 kotimaisen käsityöntekijän taidonnäytteitä. Jälleen win-win.

Kesäkuu tuli, Hotelli Kivitippu avattiin, samaan syssyyn aukesi Kultainen Kiulukka entisen kirpputorin tiloihin. Onnentuvan pihalle muutti kesäeläimiä kahden kanin, kukon ja kolmen kanan verran. Kesäkuu toi mukanaan piristävän määrän asiakkaita. Parasta on ne kohtaamiset, hymyt, tarinat, tarinan kerronnat ja rupattelut mistä kukanenki on. Juhannuksena kävi sellanen sutina että olisin kaivannut kloonia itsestäni, onneksi apuja tuli kuin taivaan lahjana.

Nyt eletään jo heinäkuuta 2017, kesäkuun kirjanpito odottaa kirjanpitäjälle vientiä mutta toivo on herännyt uudelleen. Heinäkuun ohjelmat vetää hienosti, on matkalaista, polttaria, joukkueiltoja ja ystäväkokoontumisia. Syksylle on varauksia jo tyky- ja kokousohjelmiin, tulevan pikkujoulukauden ohjelma raksuttaa jo päässä. Jotain uutta ja yllättävää… Nykälännoita silittelee jo pellavamekkoaan valmiiksi. Jousiammuntaa, melontaa, rumpuhetkiä, nuotiolla istuskelua, patikointeja, peikkokouluja lapsille, koirakursseja koiraharrastajille, kakkukeskiviikkoja ja mindfulness tanssin iltoja. Onnellisena kirjoitan tämän historian teidän luettavaksenne. Kuinka onnekas olenkaan että saan olla yrittäjä.

Kyllä tämä tästä.

-Piia, se Nykälän hyvinvointinoita