Tänään taivas näytti parastaan. Aurinko paistoi, pikkupakkanen ja täysin kirkas taivas.
Ikävöivä mieli rauhoittui siihen hetkeen, taivasta tuijottaessa. Jos hetki tuntuu hienolta minusta, suomalaisesta, miltä se tuntuu keskieurooppalaisesta asiakkaasta.
Tätä pohdin, kun seuraan Hotelli Kivitipun uutta nousua. Palaan pian kotiin, jatkan töitä Euroopan suurimman kraatterijärven rannalla. Mitä minä voisin tarjota jotta se keskieurooppalainen tai vaikkapa kaukaa idästä saapuva asiakas nauttisi matkastaan. Kuinka minä tuon tämän saman taijan tuohon hetkeen minun omalle asiakkaalleni.
Ei ole epäilystäkään etteikö rekikoirat olisi tärkeä osa elämystä, mutta ihan jokaisen safarin jälkeen asiakkaat ihastelevat luontoa ja hiljaisuutta. Ihmettelevät kuinka voidaan mennä metsässä noin pitkään eikä nähdä yhtään taloa. Olen ollut etuoikeutettu ja päässyt katsomaan kauden 2016-2017 kiireisimmän sesongin siellä missä matkailu on suurta ja asiakasmäärät aivan omanlaisiaan. Olen päässyt näkemään kansalaisuuksia 40 eri maasta ja oma rallienglantini on parantunut huomattavasti. Olen päässyt tutustumaan verkostoon, eri ohjelmapalveluiden järjestäjiin ja ”matkailu karttani”- oman pääni sisällä on kirkastunut.
Nämä aivan samat puitteet meillä on Etelä-Pohjanmaalla, luonto, hiljaisuus ja rauha. Meidän suuret valttimme. Meillä on järven ympärillä uskomattoman hieno luonnon oma puisto. Metsää missä kulkea, vapaasti, turvassa. Joskus pitää mennä kauas, nähdäkseen lähelle; sanoo viisaat. Täältä 500km päästä ku on nyt reilu 2kk katsellut, pohtii miten en itse ole nähnyt useampaakin kohdetta mitkä tuotteistaa asiakkaiden elämyksiksi.
Täällä kertyy pitkä to do-lista. Pitkä lista kohteita mitkä pitää käydä kävelemässä uudelleen, valokuvata ja tehdä turvallisuussuunnitelmat. Uusia kohteita mitkä tuotteistetaan taksiyrittäjän – cateringyrittäjän – hakojen toimittajan – hotellin ja minun kanssani. Matkailu on aina yhteistyötä, aina. Yksinäinen matkailuyrittäjä on niinkuin husky. Onneton yksin ulisija jota on surku kattella. Yhteistyössä on voimaa, ja odotan jo kovasti pääseväni takaisin kotiin, vahvistamaan omia yhteistyökuvioitani samalla kun pajunkissat alkavat heräillä uniltaan..
Kevättä kohti.
-Piia